Merkintä on hyvä aloittaa määrittelemällä yrityksen yhteiskuntavastuu–käsitteen merkitys. Sen mukaan yritykset saavat vapaaehtoisesti lisätä yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia omaan toimintaansa ja vuorovaikutukseensa muiden toimijoiden kanssa. Niillä ei siis ole varsinaisesti mitään pakottavaa tarvetta tuoda vaikutuksellisia näkökohtia toimintaansa. Yrityksenhän tarkoituskin on vain tuottaa voittoa omistajilleen. Mutta onko asia todella näin yksinkertainen?

Ensinnäkin yritysten toimia määrää osittain lainsäädäntö, joka kuitenkin todettiin luennolla olleessa keskustelussa olevan vielä hyvin alkutekijöissään. Olen myös samaa mieltä, että lainsäädännöllä on vaikea ja hidas pelkästään puuttua yritysten toimintaan ja luoda heille yhteiskuntavastuuta. Valvonnan puute ja ”porsaanreiällinen ilmaisumuoto” aiheuttavat kinkkisiä ristiriitoja, jolloin kuitenkin tärkein vastuu toiminnasta jää itse yritykselle ja sen päättäjille, joiden on käytettävä myös omaa etiikkaansa lainsäädännön ohella.  

Ihmisillä on nykyään mahdollisuus olla entistä tietoisempia omasta vaikutuksestaan kuluttajina, jolloin myös suurimman osan kiinnostus omiin valintoihin on kohonnut. Tämä on aiheuttanut yrityksille eettisiä paineita toimia vastuullisesti, koska tietoisuuden lisääntyessä monet ovat alkaneet suosimaan eettisesti kestäviä ja etenkin täällä Suomessa, suurimmaksi osaksi kristinuskosta peräisin olevia eettisiä käsityksiä oikeanlaisesta toiminnasta noudattavien yritysten tuotteita ja toimintaa.

Eettisyydestä on siis tullut tavallaan markkinoinninkin väline ja tehostaja, jonka avulla yritykset voivat saada jopa kilpailuedun muihin toimijoihin nähden, jotka eivät ota vihreyttä tai kestävää tuotantotapaa niin hanakasti esiin. Markkinoinnin tullessa väliin on myös herättävä kysymään mikä on todellista ja toteutuu yritysten käytännöissä ja mikä vain taitavien graafikoiden ja mainostajien luomaa illuusiota. Todellisuus voi olla paljon markkinakuvaa karumpi, juurikin puutteellisen valvonnan ja henkilökohtaisista lähtökohdista riippuvan moraalipohjan vuoksi.

Liiketoimintaetiikan tarkoituksena on tuoda inhimillisyyttä siihen paradoksiin, jossa jokaisen tulisi noudattaa hyviä eettisiä arvoja, mutta toisaalta tärkein tehtävä liiketoiminnalla on voittojen maksimointi muiden kustannuksella. Onkin vaikea määritellä missä menee raja siihen mitä on ansainnut ja mikä on jo eettisesti katsottuna väärin ottaa muilta pois. Tämäkin riippuu taas täysin henkilökohtaisista lähtökohdista moraalista ja normeista, joihin on kasvatettu. Olisiko tässä sitten kasvatuksen paikka puuttua tulevaisuudessa yritysten toimintaan kasvattamalla eettisempiä kansalaisia?

Markkinat toimivat nykyään globaalisti ja liikkuvat täysin vapaasti. Tehtaiden siirtäminen Suomesta halpatyömaihin on herättänyt paljon eettistä keskustelua samoin kuin halpatyövoiman käyttö uudessa maassa. Globalisaation myötä myös etiikka on sekoittunut – tai toisin tulkiten kuihtunut, kuten jo aiemmin tuli esiin, se on kunkin henkilökohtaisista lähtökohdista muodostuva tapa toimia. Erilaiset kulttuurit painottavat eri asioita jolloin on voinut helpompaa unohtaa oma etiikkansa kuin yrittää yhteen sovittaa useampaa erilaista. Tämä kuitenkin on johtanut vakaviin ongelmiin, vaikka myös positiivisiin seurauksiin. Onkin mahdotonta löytää varsinaista ratkaisua eettisyydestä puhuttaessa, sillä kolikolla on aina kääntöpuolensa. Myös ihmisen perusluonteenominaisuus ahneuteen aiheuttaa oman haasteensa eettiseen toimintaan. Siinä missä köyhä maa pystyy tarjoamaan kansalaisilleen suuryrityksen muuttaessa työpaikkoja, se vie usein mahdollisuuden nuorilta kouluttautua, koska on saatava jostain rahaa elääkseen. Kolikkoa on mahdoton saada jäämään pystyyn kun se heitetään.